Nielemisongelmat voivat esiintyä eri tavoin – esimerkiksi ruoan juuttumisen tunteena, toistuvana yskimisenä syödessä tai vaikka nielemistapahtuman aloittamisen vaikeutena.
Nielemisongelmien syyt vaihtelevat: Ne voivat piillä suun ja nielun alueella tai olla ruokatorviperäisiä. Usein potilas pystyy nielemään vain tietynlaisia koostumuksia, esimerkiksi vain nesteitä tai vaikka vain leipää.
Nielemisongelmaan voi liittyä painonlaskua, jos ongelma rajoittaa ravinnonsaantia voimakkaasti ja jatkuu pitkään. Nielemisoireet voivat myös aiheuttaa potilaalle pelkoa ja ahdistusta sekä hankaloittaa ruokailutapahtumia muiden ihmisten kanssa. Nielemisoireistoon laajemmin käsitettynä kuuluvat myös runsas röyhtäilyn tarve tai kyvyttömyys röyhtäillä, joka voi oireilla voimakkaastikin.
Nielemisongelmien tutkiminen
Nielemisongelman selvittelyn kulmakivenä on kattava keskustelu oireen luonteesta ja liitännäistekijöistä sekä potilaan muusta terveydentilasta. Tämän jälkeen tutkitaan suun, nielun ja kaulan alue.
Nielemisen ulkoisen arvioinnin lisäksi voidaan tehdä tarpeen mukaan erilaisia jatkotutkimuksia:
- FEES (fiberoptic endoscopic evaluation of swallowing): Nielua tähystetään nenän kautta ohuella taipuisalla endoskooppikameralla, samalla potilaalle annetaan erilaisia koostumuksia nieltäväksi ja näin pystytään näkökontrollissa arvioimaan nielemistapahtumaa. Tarvittaessa nenää voidaan puuduttaa. Tutkimusta varten potilaan ei tarvitse olla ravinnotta.
- TNE (transnasaalinen esofagoskopia): Epäiltäessä ruokatorviperäistä syytä tehdään ruokatorven tähystys. Toisin kuin tavallisessa ruokatorven, mahalaukun ja ylemmän ohutsuolen tähystyksessä TNE tapahtuu taipuisalla endoskoopilla nenän kautta pintapuudutuksessa. Potilas on istuma-asennossa ja pystyy puhumaan sen aikana. Ruokatorvesta otetaan useimmiten myös koepalat, joiden ottoa potilas ei juurikaan tunne. Endoskooppi viedään tutkimuksessa mahalaukkuun saakka, mutta kattavaa mahalaukun tähystystä ei tehdä.
- Videofluorografia: Potilas saa röntgenosastolla varjoainetta nieltäväksi ja tämän kulku suusta nielun ja ruokatorven kautta mahaan kuvataan läpivalaisuvideossa. Tutkimuksessa käytetään röntgensäteitä.
- Manometriassa viedään mittauskatetri nenän kautta ruokatorveen ja mitataan ruokatorven peristalttisia liikkeitä sekä ylä- ja alasulkijalihaksen toimintaa.
- pH-impedanssimittauksessa viedään ohut katetri nenän kautta ruokatorveen 24 tunnin ajaksi. Katetri on yhdistetty pieneen mittauslaitteeseen, jota potilas kantaa mukanaan. Laite mittaa mahdollisia happamia ja ei-happamia sekä kaasumaisia takaisinvirtauksia ruokatorvessa (reflukseja).
Kaikki edellä kuvatut tutkimukset antavat tietoa häiriöstä eri näkökulmista, ja tutkimusten tulokset täydentävät toisiaan.
Nielemisvaivojen hoitovaihtoehtoja
Mikäli nielemisvaivat johtuvat ruokatorven kireästä yläsulkijalihaksesta voidaan sen laajennus tehdä nenän kautta paikallispuudutuksessa kahdeksi minuutiksi vietävällä ballongilla. Vaihtoehtoisesti tietyissä tapauksissa voidaan tehdä sulkijalihaksen leikkaus tai Botox-injektio nukutuksessa.
Useissa tapauksissa nielemisvaikeuksia voidaan hoitaa nielemiseen perehtyneen puheterapeutin vastaanotolla. Lääkehoitoja käytetään tarpeen mukaan.
Tutkimuksiin tai hoitoon, kuinka toimin?
Ajanvaraukset vastaanotoille ja hoitotiedustelut Toimenpidetiimiltä puh. 09 47482704.
Toimenpidetiimin sähköposti: toimenpide@orton.fi
Henkilö- ja luottamuksellista tietoja sisältävät viestit turvapostitse: turvaposti/toimenpide